Jossain päin suomalaista maaseutua on vastaanottokeskus, maa ei-enää-eikä-vielä-missään. Siellä varastoidaan ihmisiä, joiden turvapaikkapäätös viipyy byrokratian rattaissa. Suomi jää sen asukkaille vieraaksi, kun elämä pyörii pientä piiriä siivousvuorojen ja kuukausittaisten kauppareissujen ympärillä. Työ, opiskelu, itsenäisyys ja tuleva koti ovat sietämättömän kaukana; kaikissa ovissa on lukot ja avaimet vain ohjaajilla. Yksi jos toinenkin syö masennuslääkkeitä.
Piilottajan päiväkirjankirjoittaja Juha Suoranta halusi ymmärtää, millaisen Suomen turvapaikanhakija näkee. Tamperelainen professori lähti tutkimusmatkalle maalaisidyllissä nököttävään keskukseen, jonka yllä liehuu punainen risti. Sitä kutsutaan tässä kirjassa Mäntyläksi.
Suoranta antaa puheenvuoron kahdeksalle keskuksen asukkaalle, jotka pohtivat omaa paikkaansa tuntemattomassa Suomessa. He ovat osa Eurooppaa, jonka kansallisvaltiot ovat menettäneet rahamarkkinoiden hallinnan, mutta tiukentaneet otettaan turvapaikanhakijoiden elämästä.
In this book Juha Suoranta tells the story of his revealing encounters with Finnish immigration policy - a story of decency, hope, victory and defeat in contemporary Finnish society.
50 sanaa rajoista ja niiden ylittämisestä. Kirja tarjoaa välineitä pelon ja hallinnan teemojen ympärillä käydyn maahanmuuttokeskustelun umpikujien purkamiseksi.
Reilusti skitso on rehellinen, kipeä ja runollisen kaunis kuvaus Kalevi Rinteestä, joka on sairastanut skitsofreniaa, selvinnyt hengissä monesta itsemurhayrityksestä, eikä ole koskaan salaillut sairauttaan.
Jaa Facebookissa
