Vladimir Putinin epädemokraattista johtamistapaa on katsottu osittain myötämielisten silmälasien takaa. Valtavan maan on arveltu tarvitsevan lujaa johtajaa selviytyäkseen alkuvaikeuksista kohti modernia valtiota. Mutta entinen varapääministeri Boris Nemtsov ja entinen varaenergiaministeri Vladimir Milov kertovat Venäjältä useita hälyttäviä tietoja, jotka mediakulissien takana kasaantuvat yhä vakavammiksi ongelmiksi.
Yksi huolestuttava signaali on korruption kasvu. Transparency International -järjestön mukaan Jeltsinin kauden korruptio oli sijalla 82, mutta Putinin hallinnon aikana tilanne on jatkuvasti kärjistynyt ja Venäjä on pudonnut reippaasti listalla (147. sija vuonna 2008).
Lahjonta onkin levinnyt kaikkialle: "Jo alakoulun oppilaiden on pakko ottaa opettajiltaan maksullisia yksityistunteja päästäkseen luokalta. Moskovassa yksityistunnin hinta on 300-500 ruplaa ja alueilla 50-200 ruplaa. Yliopistoissa on sama käytäntö, yksityistunnin hinta on vähintään 50 euroa."
Pääsy moskovalaisiin korkeakouluihin maksaa jo viidestätuhannesta kymmeneentuhanteen dollaria. Unescon mukaan venäläiset korkeakoulut ottavat vuositasolla vastaan 500 miljoonan dollarin edestä lahjuksia pelkästään pääsykokeiden yhteydessä.
Lahjonta ja korruptio koskevat myös valtion korkeimpia virkamiehiä. Nemtsov ja Milov osoittavat kytköksiä, joissa miljardien eurojen suuruisia omaisuuksia on ohjattu Kremliä lähellä oleville tahoille. Myös media on ilmeisin kepulikonstein alistettu Putinin hallintoa myötäileville liikemiespiireille. Tilanne on pahempi kuin Berlusconin Italiassa. Tekijöiden mukaan Venäjän valtamedialle korkeimpien virkamiesten korruptoituneisuus on suoranainen tabu.
Vladimir Putinin presidenttikaudella on eri keinoin heikennetty oikeuslaitoksen itsenäisyyttä, ja jopa tuomareiden riippumattomalta asemalta riistettiin lainsuoja. Oikeuslaitoksista on tullut pelkkiä kumileimasimia, joiden päätöksiin voi ulkopuolelta vaikuttaa. Muutamat oligarkit, oikeuslaitos, valtamedia ja lahjotut huippuvirkamiehet ajavat yhdessä useiden miljardien bisneksiään ja se on rampauttanut kehityksen. Yhdistelmä on teoksen mukaan aiheuttamassa Venäjälle suuria ongelmia:
• Eläkejärjestelmä on romahtamassa, juuri kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet työelämästä eläkeläisiksi. Samaan aikaan syntyvyys vain laskee.
• Terveyspalvelut ovat jo niin huonot, että kenraaliluutnantti Sergei Smirnovin mukaan 30 prosenttia syksyn 2007 kutsuntoihin osallistuneista todettiin palvelukseen kelpaamattomiksi ja yli puolet kutsuntoihin osallistuneista koulutetaan terveydellisten edellytystensä mukaisiin tukitehtäviin.
• Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen lähetetyistä valituksista ja vetoomuksista enemmän kuin viidesosa tulee Venäjältä. Yli 90 prosenttia Venäjää koskevista päätöksistä tuomitaan valittajan hyväksi.
• Riippumattomien puolueiden ei anneta rekisteröityä eikä osallistua vaaleihin. Vaaliliittojen muodostaminen on kielletty. Vallanpitäjien arvostelijat voidaan tuomita uuden ääriliikkeiden vastaisen lain nojalla vankilaan.
Vladimir Milov ja Boris Nemtsov eivät pidä demokraattisia länsimaita uhkana Venäjälle. Erityisesti EU olisi Venäjän luonnollinen kumppani, jonka kanssa olisi luotava tiiviimpi ja demokraattisempi yhteys. Sen sijaan kommunistinen ja epädemokraattinen Kiina voi olla uhka.
Tekijät ovat erittäin huolissaan Venäjän asevoimien rapautumisesta. Myös tässä Putin on toiminut kuin propagandisti, joka kyllä mesoaa aggressiivisesti, mutta todellisuudessa on antanut armeijan heikentyä. Siitä ei olisi enää vastustajaksi Kiinan maahyökkäykselle, muutoin kuin massiivisin ydinasein.
Miksi Vladimir Putin ajaa niin ärhäkkää politiikkaa? Pilkottaako taustalla kasvuaika Pietarin suurkaupungissa, jossa Putin harjoitteli selviytymään katujen kovassa koulussa. Tältä ajalta on peräisin puolirikollinen slangi, jota Putin yhä viljelee. Myös hänen perustelunsa poliittiselle toiminnalleen muistuttavat ajoittain katugangsterin logiikkaa, jonka mukaan on pidettävä huolta, että jo maahan lyöty vastustaja ei pääse voimistumaan ja ponnistamaan takaisin jaloilleen.
Nemtsov ja Milov arvelevat nykyisen ulkopolitiikan tuhonneen kaikki Jeltsinin kauden ystävyydet ja liittolaissuhteet. Uhkailu ja kiristyspolitiikka on saanut lähialueen maat pelokkaina vetäytymään yhä kauemmas Venäjästä, jonka toimia ne pitävät arvaamattoman mielipuolen käytöksenä. Sama lyhytnäköinen aggressiivisuus ilmenee myös Venäjän sisällä, jossa asiallisetkin vastustajat voidaan eliminoida ilman seurauksia.
Putin ei ole siis osoittanut taitavaa diplomatiaa tai poliittista viisautta juuri millään osa-alueella, vaikka sujuvana mediaesiintyjänä ja osittain sensuroidun median taustahahmona onkin onnistunut luomaan edullisen kuvan omista toimistaan.
Boris Nemtsov ja Vladimir Milov esittävät listan Venäjällä tarvittavista uudistuksia, tosin niidenonnistuminen on heidän mukaansa mahdollista vasta kun Putinin läpeensä korruptoitunut hallinto saadaan vaihdetuksi. Länsimaissa on kyettävä arvioimaan kriittisesti ja avoimesti Venäjän todellista tilaa. Se on samalla tuen antamista vaikeista oloista ponnistelevan Venäjän demokraattiselle kehitykselle.
Mikael Kallavuo ja Anu Lönnqvist
Jaa Facebookissa
