Maailma muutoksessa
Alkuvuodesta 2008 kukaan ei olisi uskonut, että Yhdysvaltojen presidentiksi valittaisiin tummaihoinen nuorehko senaattori Illinoisin osavaltiosta. Kun niin sitten kävi, kaikki kuitenkin tunnustivat tapauksen historialliseksi merkkipaaluksi. Vaalitulokseen vaikutti olennaisesti Barack Obamaa ja Yhdysvaltoja suurempi mahti: kriisi, joka kohta ravisutti koko maapalloa. Tuhovoimallaan se saattoi kyseenalaiseksi vallitsevan taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ekologisen järjestelmän. Maailmanpolitiikan Atlas tekee selkoa kriisin ulottuvuuksista ja ilmenemismuodoista, jotka käyvät päivä päivältä vakavammiksi.
Vuoden 2008 alkaessa energian hinnan äkillinen nousu tuntui jouduttavan maailman suistumista raiteiltaan. Energian kallistumisesta hyötyivät Yhdysvaltojen strategiset vastustajat - Venäjä, Venezuela ja Iran. Vuoden 2008 lopussa barrelin hinta oli kuitenkin pudonnut heinäkuun 147,5 dollarista alle 40 dollariin, vuoden 2003 lukemiin. Sillä välin New Yorkista alkunsa saanut finanssikriisi oli johtanut luotonannon hiipumiseen länsimaissa, heikentänyt maailmanlaajuista kysyntää ja romahduttanut energian hinnan.
Rahan arvon alenemisen eli deflaation ja joukkotyöttömyyden uhka lievensivät inflaation ja velkaantumisen pelkoa, kuten myös terrorismiin liittyvää turvattomuuden tunnetta. Ympäristöystävällisestä energiantuotannosta tuli kannattavaa, kun öljyn hinta oli ampaissut 150 dollariin barrelilta. Vihreästä energiasta uhkaa tulla vastaavanlainen pörssikupla kuin tulppaaneista 1600-luvulla tai internetistä ja kiinteistöistä omana aikanamme.
Vuodesta 2008 piti tulla maailmantalouden moninapaistumisen vuosi. Yhdysvaltojen ylivallan romahtamisen odotettiin tekevän tilaa elpyville mahdeille (Venäjä) ja uusille talousjäteille (Brasilia, Intia, Kiina). Pian tällaiset odotukset jouduttiin kuitenkin kyseenalaistamaan. Vaikka finanssikriisi lähti liikkeelle Yhdysvalloista, maan tärkeimpien osakkeiden kurssikehitystä seuraava Dow Jones -indeksi laski vähemmän (33,8 prosenttia) kuin muut maailman pörssikurssit. Dollarin arvo jopa nousi 8,6 prosenttia verrattuna muista suurista valuutoista koostuvaan valuuttakoriin. Ideologista irrottautumista Yhdysvaltojen vaikutuspiiristä odotetaan edelleen.
Marraskuussa 2008 G20-kokous Washingtonissa vahvisti, että vapaakauppa pysyy yleisenä periaatteena myös vasemmistolaisina pidetyissä hallituksissa (Brasilia, Argentiina). Osapuolet kuitenkin loukkaavat sumeilematta vapaakauppamääräyksiä, kun kansallinen etu sitä vaatii, Yhdysvallat etunenässä. Kokousten osallistujat ilmeisesti luottavat, että periaatteiden konemainen toistelu estää uskoa horjumasta tässäkään tilanteessa.
Yhä harvempi kuitenkaan enää uskoo oikeaoppiseen vapaakauppaan. Asuntoluottokriisi syntyi, kun pankit olivat myöntäneet asuntoluottoja kuluttajille, jotka eivät kyenneet maksamaan velkaansa takaisin. Maksukykyinen kysyntä häiriintyi maailmanlaajuisesti. Miten kysyntää aiotaan elvyttää? Milläpä muulla kuin valtionvelalla. Liberaalit kaivavat uudelleen esiin John Maynard Keynesin, mutta heidän ideologinen hämmennyksensä on niin suuri, että viikkolehti Newsweek ylistää jo Karl Marxia! Kaiken kukkuraksi lehti valitsi erään finanssikriisiä käsittelevän artikkelinsa motoksi seuraavan sitaatin Kommunistisesta manifestista: "Nykyaikainen porvarillinen yhteiskunta porvarillisine tuotanto- ja vaihtosuhteineen ja porvarillisine omistussuhteineen, joka on loihtinut esiin niin valtavat tuotannon ja vaihdon välineet, on kuin taikuri, joka ei enää itse kykene hallitsemaan esiinloihtimiaan maanalaisia mahteja."1
Vuonna 1848 julkaistu teksti on siis kestänyt aikaa paremmin kuin Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n viimevuotiset analyysit. Marraskuussa 2008 rahasto ennusti maailmantalouden kasvavan 2,2 prosenttia vuonna 2009. Kaksi kuukautta myöhemmin arviota korjattiin: kasvu olisi vain 0,5 prosenttia, siis neljä kertaa vähemmän. Ihmiset, jotka vaatimattomasti nimeävät itsensä "maailman parhaiksi taloustieteilijöiksi", nuo uusliberalististen harharetkien erehtymättömät arkkitehdit, osoittautuvat päälle päätteeksi kyvyttömiksi ennustamaan, mihin heidän omat neuvonsa johtavat vuoden kuluessa. Historioitsija Paul Kennedy toteaakin: "Niiden neljänkymmenen vuoden aikana, jolloin olen tutkinut suurvaltojen taloutta, en milloinkaan ole nähnyt tietojen muuttuvan yhtä nopeasti ja voimakkaasti."2
Paradoksaalista kyllä, menneisyyden tulkitseminen on yksiselitteisempää kuin nykyisyyden. Kennedy huomauttaa, että 300-500 vuotta sitten "Amerikan riippuvuus ulkomaisista investoijista lähenteli jatkuvasti Filip II:n Espanjan tai Ludvig XIV:n Ranskan ulkomaista velkataakkaa". Nyttemmin paitsi energian hinnan jatkuvat heilahtelut myös ympäristökriisi ovat osoittaneet kolmenkymmenen vuoden takaiset varoitukset aiheellisiksi. Ilmastopakolaisten virta alkaa tulvia yli äyräiden, ja Amazonin sademetsä tuhoutuu 10 000 neliökilometrin vuosivauhtia. Jopa Kansainvälinen valuuttarahasto voisi uskaltautua ennustamaan näin varmoja kehityskulkuja menemättä täysin metsään.
Yhtä varmaa on, että vastaukseksi kriisiin löydetään - ja on jo löydetty - joukko liberalistisen opin torjumia ratkaisuja. Finanssikriisin käynnisti palkkojen ostovoiman aleneminen, jota puolestaan ruokki energiasyöppö vapaakauppa. Parannuskeinoksi tarjoutuu tuotannon palauttaminen lähemmäs kulutusta. Pankkeja voi kansallistaa, jotta miljardien julkiset tuet hyödyttäisivät pikemminkin luotonantajia kuin osakkeenomistajia. Suurituloisten verotusta voi kiristää. Inflaatiokin voi olla tarpeen, se madaltaa valtioiden takaamia luottovuoria.
Vastedes ei ole kyse pelkästään siitä, pystyykö järjestelmä korjaamaan itseään. On myös selvitettävä, paljonko aikaa se vie ja kuinka kalliiksi se tulee - ja kuka maksaa viulut. Vaikka suurin talouskriisi sitten vuoden 1929 pörssiromahduksen mullistaisi maailman, kaikkea se ei selitä. Esimerkiksi Lähiidän sodat, Iranin julistaminen pannaan ja Intian ja Kiinan väliset jännitteet ovat suurelta osin talouskriisistä riippumattomia. Kuitenkin myös nämä tekijät lisäävät epävakautta tilanteessa, jossa kukaan ei vielä tiedä, enteilevätkö syvenevät epäkohdat ajautumista kaaokseen vai uuden maailman rakentumista.
Maailmanpolitiikan Atlas on kyllin huimapäinen pohtiakseen näitä kysymyksiä ja kyllin viisas ymmärtääkseen, että mikään kartta ei sisällä (koko) vastausta.
Serge Halimi
1 Peter Gumbel, "Rethinking Marx", Newsweek, New York, 2.2.2009.
2 Paul Kennedy, "American power is on the wane", The Wall Street Journal, New York, 14.1.2009.
Jaa Facebookissa
