Suuryhtiöiden kannattavuus arvioidaan
tuloslaskelmilla. Niissä yksittäiset ihmiset ja paikka kunnat katoavat
etäisiksi numeroiksi. Moni turvalliselta tuntunut työpaikka saattaa
yllättäen haihtua, kun yritys siirretään toiseen maahan. Kun Stora Enso
ilmoitti 25 loka kuuta 2007 Kemijärven sellutehtaan sulkemisesta,
virisi Itä-Lapissa aktiivinen Kemi järven Massaliike. Nopeasti se
yhdisti tuhansia ihmisiä. Jo helmikuussa 2008 kansanliike luovutti
eduskuntaryhmien edustajille sellutehtaan pelastamista vaativan
kansalais adressin, jossa oli yli 28 000 nimeä.
Massaliikkeessä
oli mukana tehtaan henkilöstöä, metsänomistajat, Itä-Lapin alueen
yrittäjiä ja kansalais järjestöjä, lisäksi apuna on ollut
metsäteollisuuden asian tuntijoita, talousasiantuntijoita ja juristeja.
Liikkeen johtoon asettautui Kemijärven kaupungin hallituksen
puheenjohtaja Heikki Nivala.
Suomen
hallituksella olisi Stora Enson suurimpana osakkeenomistajana ollut
mahdollisuus vaikuttaa suuryhtiön valintoihin. Kemijärvellä olikin
vastakkain harvinaisen selkeästi markkinavoimien ”uus vapaus” ja
valtion rooli syrjäisempien paikkakuntien elvyttämisessä. Hallituksen
voi todeta tehneen hyvin näyttävän linjavalinnan, kun se ei suostunut
käyttämään vaikutusvaltaansa Stora Ensossa puolustaakseen Kemijärven
paikkakunnan kokonaisetua. Oliko tuo valinta perustellusti
oikeansuuntainen vai jäykkää uusliberalismia?
Uusliberalistisen
talouden opeille ja sopimuksille nyökytellään myös Ranskassa ja
Saksassa, mutta saman aikaisesti molemmat maat elvyttävät mitä
moninaisimmilla paketeilla (siis verorahoilla) kriisissä olevia
yhtiöitä ja paikkakuntia. Valtioissa, joissa on viisas hallitus
ymmärretään uusliberalistisella opilla olevan sekä julkinen että
salaisempi puolensa. Monet maat ovat oppineet kokemuksesta kuinka
tärkeä merkitys julkisen vallan tuella on hetkellisten kriisien
selvittämisessä.
Erilaisin
kannustimin julkinen hallinto pyrkii monessa maassa vaikuttamaan
yrityksiinsä, jotta ne pitäisivät tuottavan toiminnan kotimaassa.
Samalla hallinto yrittää hillitä omien yhtiöiden vaikutusvallan
valumista ulkomaisiin käsiin. Esimerkiksi erittäin varakkaat
kiinalaiset sijoitusyhtiöt eivät saa hankkia yli kymmentä prosenttia
yhdysvaltalaisten suuryritysten osakekannasta.
Jos
poliitikko ei ymmärrä tätä uusliberalismin kaksi kasvoisuutta, on
hänellä aika heikot mahdollisuudet saada yhteiskunnan ja talouselämän
keskinäinen suhde toimivaksi ja hedelmälliseksi. Akateemikko Paavo
Haavikon mukaan suomalaisilla on ollut erityinen taipumus ottaa
kansainväliset opit ja sitoumukset aivan liian tosikkomaisesti ja
luottaa pykäliin, auktoriteetteihin ja ideologeihin, mikä on
toistuvasti johtanut kaikkein suurimpiin vaikeuksiin maamme
historiassa.
Sinisilmäisimpien
päättäjien heikkoutena on nojautua vallitsevaan muoti-ideologiaan,
jonka avulla etsitään teoreettisia ohjenuoria. Silloin ideologiasta
kasvaakin niljakas oljenkorsi, johon tarttuminen vain syventää
vaikeuksia. Vaikean taloudellisen ongelman edessä tarraudutaan
ideologiaan ja torjutaan poikkeavat, mutta luovat ja käytännönläheiset
näkemykset.
Ehkä juuri tämän takia
Kemijärven tapahtumat herättivät niin paljon tunteita ja vihaista
arvostelua. Massaliikkeen erinomaisetkin ideat näyttivät törmäävään ja
pysähtyvän näkymättömään esteeseen, muurin varmaan vakaumukseen
uusliberalististen ohjeiden yleispätevyydestä. Vaikutelma heräsi kun
kuunteli ministereiden julkisia perusteluja, joilla Kemijärven
Massaliikkeen aloitteet tyrmättiin toistuvasti jo alkuunsa.
Tulisiko
suljettavan mutta kannattavan tehtaan työntekijöiden äänen siis kuulua
vielä lujempaa? Vai toisinpäin… Eikö poliitikkojen tulisi vihdoinkin
teroittaa korvansa herkemmiksi Kemijärven kaltaisissa tapauksissa,
jotta nykyinen juopa äänestäjiin ja heidän todellisuuteensa ei edelleen
laajenisi?
Massaliikehän esitti
useita painavia käytännön syitä: tehdas oli taloudellisesti ilmeisen
kannattava eikä se olisi tarvinnut merkittävästi uusia investointeja
lähi vuosina. Eri asiantuntijoiden mukaan juuri Kemijärven tehtaan
ominaisuudet olisivat mahdollistaneet sen kehittämisen biopolttoainetta
tuottavaksi yksiköksi. Laitos olisi saattanut korvata jopa 44
prosenttia EU:n Suomelle asettamasta biopoltto aineiden tavoite
määrästä vuonna 2010. Suuri osa biopolttoaineesta olisi voitu tuottaa
pien puusta, oksista ja havuista, ja tuloksena olisi ollut liki sama
määrä sellua kuin ennenkin, mutta parempi laatuisena.
Tehtaasta
oli myös kiinnostunut ainakin yksi vakavasti otettava ostajaehdokas,
mutta Stora Enso kieltäytyi myyntitarjouksista. Kemijärven kaupunkikin
olisi ollut valmis maksamaan tehtaasta ja jätti huhtikuussa hakemuksen
tehtaan pakkolunastuksesta, jonka maan hallitus hylkäsi 29 toukokuuta
2008.
Massaliikkeessä keskeisesti
vaikuttanut Juha Pikkarainen on vakuuttunut, että paikallisten
asiantuntevuus ja huolet ohitettiin Kemijärven tapauksessa järkyttävän
ylimalkaisesti. Epäoikeudenmukaisuuden kokemusten hälventämiseksi olisi
tarvittu syvällisempää ja avoimempaa keskustelua.
Tähän
kirjaan on muokattu Juha Pikkaraisen Kansan Uutisissa julkaistuja
kolumneja. Niitä on täydennetty useilla tietolaatikoilla,
artikkeleilla, valokuvilla ja asiakirjoilla. Vaikka aiheesta ei voi
luoda kattavaa kokonaiskuvaa ilman Stora Enson ja silloisten
ministereiden itsekriittistä avautumista ja lähteiden paljastumista,
teos kuitenkin virittää tuiki tarpeellista keskustelua yhteisestä
tulevaisuudesta.
Massaliikkeen
kaltainen yhdistyminen ja joukkoliikehdintä on ollut Suomessa niin
vähäistä viime vuosi kymmeninä, että se ansaitsee pysyvämpää huomiota.
Kansanliike saattaa olla myös enne tulevasta. Erityisesti kun
lähivuosina sellu- ja paperiteollisuus on lakkauttamassa yhä uusia
tehtaita.
Pamfletti julkaistaan
samaan aikaan Tehtaan varjossa – selluteollisuus matkalla etelään
–kirjan kanssa. Tehtaan varjossa käsittelee koko maapallon kattavasti
sellu- ja paperiteollisuuden ongelmia ja kehityssuuntauksia, sekä
rahoituslaitosten roolia selluntuotannon keskittymisessä valtaviksi
yksiköiksi Etelään.
Juha Pikkarainen
työskenteli yli 30 vuotta Kemijärven sellutehtaassa, pääasiassa
valvomossa ja on tehnyt Lapin Radioon ja Radio Perämereen Pikkaraisen
Kirjakammia yli 15 vuotta, ja yli 600 radiolähetystä. Hän on Kemijärven
kaupunginhallituksen jäsen ja kaupungin valtuustossa neljättä kauttaan.
- Mikael Kallavuo
Jaa Facebookissa
