Jännitteisenä jälleenrakennuksen ja terrorismin vastaisten sotien aikana Linkolan kirja on taas ajankohtainen. Aikanaan kohua herättäneessä pamfletissa Linkola kehottaa kieltäytymään aseista. Pentti Linkola oli ensimmäisiä suomalaisia pasifisteja 1960-luvulla, jolloin isänmaan puolustaminen asein oli vielä tuoreessa muistissa. Globaalit ongelmat tekivät tuloaan, ja niin myös solidaarisuus.
Pasifismi vaikutti 1960-luvulla lukuisten ryhmien tapoihin nähdä maailman kriisit, ja se voi tehdä saman myös tänään. Suomen asevoimat ovat jääneet hartaudenosoitukseksi veteraaneillemme. Silti parannuksia aseistakieltäytyjien oikeuksiin ei ole nähtävissä.
Kuulee väitettävän, että puolustusvoimat eivät välttämättä sisällä väkivaltaista tarkoitusta - ne ovat hätävara, jonka vilpittömästi toivotaan jäävän ikuisesti käyttämättä. Tämä on sinisilmäistä ajattelua - eivätkö esimerkiksi upseerit joutuisi toivottoman turhuuden tunnon valtaan, jos he uskoisivat, ettei heidän kykyjään koskaan tarvittaisi tositoimessa? Pentti Linkola
Suoran toiminnan aika on nyt! Opettajien lakko synnytti Oaxacan osavaltiossa vuonna 2006 tapahtumasarjan, joka hakee vertaistaan. Kirjassa kapinaan osallistuneet tavalliset ihmiset kertovat oman tarinansa.
Reilusti skitso on rehellinen, kipeä ja runollisen kaunis kuvaus Kalevi Rinteestä, joka on sairastanut skitsofreniaa, selvinnyt hengissä monesta itsemurhayrityksestä, eikä ole koskaan salaillut sairauttaan.
Mitä kuuluu Iraniin tänään? Toimittaja Liisa Liimatainen on kirjoittanut päivityksen keväällä 2009 ilmestyneeseen kirjaansa Iran: Huntu ja haaste - yritys ymmärtää Iranin yhteiskuntaa.
Jossain päin suomalaista maaseutua on vastaanottokeskus. Siellä varastoidaan ihmisiä, joiden turvapaikkapäätös viipyy. Kirja antaa puheenvuoron kahdeksalle turvapaikanhakijalle. Into onnittelee Juha Suorantaaoppikirjailijapalkinnosta.
Jaa Facebookissa
